Nuhaista porukkaa löytyy tämän katon alta, siksi tännekin satuilu jäänyt kokonaan unholaan.. Ihme jos ei ole kissatkin kohta tässä räkätaudissa, sen verran sitkeesti tuntuu mussa ja ukossa tämä tauti istuvan.

Neulonnat on HIEMAN jääneet, mikähän siinä on että aina kun on joku määräaika millon pitäis olla valmista, ei se neulominen sillon innosta ei sitten tippaakaan?!??!Tämmöstä on tekeillä nyt

Ja tosiaan viikossa pitäis olla valmista, mutta pysyköön nyt vielä toistaiseksi salassa tämän langan tuleva käyttötarkoitus :) Jotain olen saanut valmiiksikin viime aikoina, mutta kuvia ei ole otettu, enkä jaksa nyt ruveta niitä napsimaan, joten näette ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tallille pitäis huomenna ehtiä, viimeksi käynyt viime viikon keskiviikkona, äääk, melkein viikko jo siitäkin.. Kipeenä ei vaan oikein jaksa innostaa lähteä erittäin vastahakoisen hevosen kanssa kuraiselle kentälle vesisateeseen rämpimään.. Kaikki jotka ovat jotakin tämänkaltaista joskus kokeneet, voivat myötäelää tuskassani.. Ei vaan, hauskaa hommaahan se on, kun vaan parantuis vähän nuo kelit, tuo vesisade kyllä riittäis jo meikäläiselle. Vois hevonenkii tykätä enemmän mun kanssa reenailla, jos se joskus selviäis siitä kuivin nahoin, ja puhtain jaloin..

Niin, kissoistahan mun piti vielä teille satuilla hieman. Eli Mikki-kissa kiittää ja kumartaa kaikkia kehuista, monet on sanoneet, että aivan kuin meidän kissa, joten ilmeisesti samankaltaisia löytyy tästä maasta paljon. Kaikista hauskin juttu oli, kun entinen työkaveri tuli meille ensimmäistä kertaa käymään, näki kissan ja huudahti että "meidän äitillä on ihan samannäkönen kissa!", ja heti perään että "sen nimi on Mikki"...En meinannut ensin uskoa korviani, ja kysyin moneen otteeseen että mikä sen nimi on, kaveri toisti ja toisti, ehkä noin neljä tai viisi kertaa, ja rupesi jo ilmiselvästi pitämään mua joko tyhmänä tai kuurona, kunnes sain järkytykseltäni kerrottua hänelle meidän kissan nimen.. Kyllä ollaan jälkeenpäin naurettu usein tälle tapahtumalle. Laitetaanpa tähän nyt vielä kuvia noista meidän pikku palleroisista.

Siinä Mikki yhdessä lempiasennoistaan, sillä on tapana vääntää itteensä mitä kummallisemmalle mutkalle. Mitä enemmän solmussa sitä parempi..

Tälläinen on sitten se toinen karvakerä mikä meiltä löytyy, Ocicat on rotu, ja Martta on neidin nimi. Martta on erittäin villi lapsi, koko ajan menossa, ja asiaa on PALJON. Joku joskus sanoikin näistä oceista että tämä on sellainen kissarotu, joka vastaa aina kun kysytään ja usein myös vaikkei kysytäkkään...:) Sopii myös Marsuun kuin nakutettu. Martan tulon jälkeen Mikkikin oppi uudestaan naukumaan, edellisen kissakaverin kuoltua, hän tuntui unohtaneen sen taidon kokonaan. Nyt meillä sitten kuunnellaan aamusta iltaan yhtä hentoa naukumista, ja yhtä äänekästä rääkymistä, ja arvatkaa huviksenne kumpi pitää kumpaa ääntä..

Jos jollain kokemusta oceista, niin arvaavat varmaan että tuosta pikku katista lähtee se korvia särkevä rääkyminen..:)

Siinä kaverukset ottaa lepiä.

Nyt tulikin kuvia ja tekstiäkin sitten oikein urakalla, katsellaanhan niitä neulomuksia sitten loppuviikosta. Täytyy muistaa ottaa joku päivä kamera tallillekin mukaan, niin saatte ihastella myös maailman mahtavinta pollea :) Nyt lähtee tämä mammakin ottamaan lepiä, jos vaikka heltyis yöllä tämä kurkkukipukin.

*toivossa on hyvä elää..*