Joululahjoiksi lähipiiri saa multa tänä vuonna aika lailla vaan pehmeitä paketteja, lähinnä sen vuoksi että viime vuonna vietettiin niin kovaa kulutusjuhlaa että nyt on otettava vähän takasin. Jokainen tulee siis saamaan yhden tai kaksi lahjaa, ja kaikille se toinen on ainakin pehmeä puketti. Koska niistä kovin moni tuskin tänne tietänsä löytää, rohkenen laittaa yhden kuvan siitä mitä on nyt puikoilla

Eli sukkaa pukkaa, mutta kenelle, sen tietää vasta aattona, kun lahjat on jaettu. Ohjeesta laitan enemmän kunhan joulut on juhlittu, ja saan kuvattua enemmänkin näitä ko. tuherruksia. Moni varmaan kyllä tietää tänkin neulekuvion, jos on yhtään netin neulepalstoja lueskellut. Olen orjallinen ohjeesta neuloja, mutta näiden sukkien kohdalla olen tehnyt ohjeeseen pienen oman lisäyksen, mutta tästäkin enemmän sitten joulun jälkeen.

Mites muuten te blogini lukijat, teettekö aina täysin ohjeen mukaan, vai etsittekö mukavan oloisen ohjeen, ja sovellatte siitä? Vai oletteko lähinnä "omasta päästä"-neulojia? Itse tykkäsin ennen tehdä hirveästi näitä "omasta päästä" juttuja, mutta kun tuossa pari vuotta sitten yksi pipo epäonnistui niin pahasti, että avokki jaksaa vieläkin siitä tilasuuden tullen muistuttaa, päätin että nyt alkaa tämäkin akka katsella niitä hiton tylsiä "2o, 5n, lk, 3o, 5n, ........" litanioita....

Onhan se kiva kun tulee semmonen olo, että tästähän SAATTAA vaikka tulla jotain, mutta mua henk. koht. ottaa ne ohjeiden lukemiset aika lailla pannuun. En ole koskaan koulussakaan ollut mikään teorian ystävä, ja vaikka kirjoja paljon luenkin muuten, niin tuo ohjeiden lukeminen (ja varsinkin sen ohjeen SEURAAMINEN esim. Fifi:ssä tms.) tuottaa jotenkin käsittämättöman suuria vaikeuksia. Olen myös huomannut että kun tuo muisti on aika lyhyt, niin tuota Fifi:äkään en kovin kauaa kerralla jaksa tehdä kun on tosiaan kokoajan sitä ohjetta tuijotettava, ja johonkin koitan aina merkkaillakin että mikäs kerros nyt taas olikaan kyseessä...

Tallilla kävin taas tänään hikoilemassa, ja ai että kun sitä Otusta ois laiskottanu niiiiiin paljon. Sai tosissaan kyllä huhkia hiki hatussa sen kanssa, ja kyllä mulla nous pulssi sekä ruumiinlämpö lähemmäs sataa kun sen vajaan tunnin koitin saada herraa edes NÄYTTÄMÄÄN reippaalta.... Mut kun ei toisella jalka nouse haluttuun tahtiin niin ei... Ja se pulssin nousu ei siis todellakaan johtunut vauhdin hurmasta, lähinnä siitä vauhdin puutteesta... Mutta onneks oli ees hauskaa :).