Aikas hiljaista on blogin päivitys ollut, mutta kun ei voi revetä sataan paikkaan kerralla, ja sitten konekin vielä mukavasti otti ja hajos tossa joulun alla...

Sukkia lähipiiri sai luvattua vähemmän, johtuen lähinnä juurikin ajan puutteesta. Itsekin yhdet sukat sain joulupukilta, ja paljon kaikkea muutakin mukavaa, en tiennytkään olleeni niin kiltti viime vuonna että ansaitsin niin sankoin määrin puketteja:) Kuvia ei ole tällä hetkellä laittaa sukista, eikä oikein muistakaan neuleista, niitä kun ei ole liikaa valmistunut, ja keskeneräisistä ei kuvia jaksa hirveästi napsia..

Kissoista sitä vastoin kuvia on tullu napsittua, varsinkin Marsusta sen jälkeen kun neiti käytettiin sterilisaatiossa.. Ei oikein meinannut tuo liikkuminen luonnistua ihan heti kaulurin kanssa, ja sitten kun se rupesi onnistumaan, niin ensimmäiset pari päivää oli neidillä vain ja ainoastaan pakki päällä :D Voitte uskoa että huvittavaa se oli, vaikka toisesta varmasti vekotin oli maailman ärsyttävin, eikä varmaan neitiä itseään huvittanut yhtään. Kuten kuvasta ehkä voimme päätellä...

Pakko laittaa vielä tää;

Kuningas tarkkailee valtakuntaansa ja palvelijoitaan... Huomatkaa hienot kuvaajaan aikaan saamat eri väriset silmät :D

Mitenkähän musta tuntuu että tää mun blogini on lähinnä aikas lemmikkipainotteinen, ei niinkään hirveästi "neuleblogi"?!?! Tuntuuko kestäkään muusta samalle??? No, ehkä joskus tulevaisuudessa saan asiaan korjausta, jos ja kun ehdin paneutua noihin neuleisiin hieman lähemmin..

Nyt on koitettava rientää tallille, joten koitan tulla joku toinen päivä paremmalla ajalla kertoilemaan niistä neuleistakin jotain :)...

Joululahjoiksi lähipiiri saa multa tänä vuonna aika lailla vaan pehmeitä paketteja, lähinnä sen vuoksi että viime vuonna vietettiin niin kovaa kulutusjuhlaa että nyt on otettava vähän takasin. Jokainen tulee siis saamaan yhden tai kaksi lahjaa, ja kaikille se toinen on ainakin pehmeä puketti. Koska niistä kovin moni tuskin tänne tietänsä löytää, rohkenen laittaa yhden kuvan siitä mitä on nyt puikoilla

Eli sukkaa pukkaa, mutta kenelle, sen tietää vasta aattona, kun lahjat on jaettu. Ohjeesta laitan enemmän kunhan joulut on juhlittu, ja saan kuvattua enemmänkin näitä ko. tuherruksia. Moni varmaan kyllä tietää tänkin neulekuvion, jos on yhtään netin neulepalstoja lueskellut. Olen orjallinen ohjeesta neuloja, mutta näiden sukkien kohdalla olen tehnyt ohjeeseen pienen oman lisäyksen, mutta tästäkin enemmän sitten joulun jälkeen.

Mites muuten te blogini lukijat, teettekö aina täysin ohjeen mukaan, vai etsittekö mukavan oloisen ohjeen, ja sovellatte siitä? Vai oletteko lähinnä "omasta päästä"-neulojia? Itse tykkäsin ennen tehdä hirveästi näitä "omasta päästä" juttuja, mutta kun tuossa pari vuotta sitten yksi pipo epäonnistui niin pahasti, että avokki jaksaa vieläkin siitä tilasuuden tullen muistuttaa, päätin että nyt alkaa tämäkin akka katsella niitä hiton tylsiä "2o, 5n, lk, 3o, 5n, ........" litanioita....

Onhan se kiva kun tulee semmonen olo, että tästähän SAATTAA vaikka tulla jotain, mutta mua henk. koht. ottaa ne ohjeiden lukemiset aika lailla pannuun. En ole koskaan koulussakaan ollut mikään teorian ystävä, ja vaikka kirjoja paljon luenkin muuten, niin tuo ohjeiden lukeminen (ja varsinkin sen ohjeen SEURAAMINEN esim. Fifi:ssä tms.) tuottaa jotenkin käsittämättöman suuria vaikeuksia. Olen myös huomannut että kun tuo muisti on aika lyhyt, niin tuota Fifi:äkään en kovin kauaa kerralla jaksa tehdä kun on tosiaan kokoajan sitä ohjetta tuijotettava, ja johonkin koitan aina merkkaillakin että mikäs kerros nyt taas olikaan kyseessä...

Tallilla kävin taas tänään hikoilemassa, ja ai että kun sitä Otusta ois laiskottanu niiiiiin paljon. Sai tosissaan kyllä huhkia hiki hatussa sen kanssa, ja kyllä mulla nous pulssi sekä ruumiinlämpö lähemmäs sataa kun sen vajaan tunnin koitin saada herraa edes NÄYTTÄMÄÄN reippaalta.... Mut kun ei toisella jalka nouse haluttuun tahtiin niin ei... Ja se pulssin nousu ei siis todellakaan johtunut vauhdin hurmasta, lähinnä siitä vauhdin puutteesta... Mutta onneks oli ees hauskaa :).

Kyllä piisais jo tää lumentulo mulle (kohta kaks vuorokautta melkein putkeen). Kiva on kaivaa aamulla autoa hangesta, koittaa päästä ensin edes pihasta lumikinosten yli (kun kukaanhan ei ole vielä viiden jälkeen mitään käynyt auraamassa :[ ), luistella pientä sivuluisua koko matkan töihin, toivoen ettei tule kukaan vastaan, työmaan pihan edustalla koittaa ottaa taas hirmu spurtit että pääsee siellä lumikinoksen yli, ja kuten tänä aamuna kävi, että jäädään kuitenkin siihen kiinni, niin eikun oottamaan kaveria joka tuuppais se verran että pääsee irti... Että semmosta kivaa, ei ihme jos täytyy herätä jo n. klo 04.00, kun työt alkaa vasta klo 06.00. Niin ja matkaan ei normaalisti mene kuin se 5-10 min...

Nyt vielä kun muistan, niin joku kyseli että mistä päin Itä-Suomea olen, niin Mikkelistä tarkemmin sanottuna, tulee Joensuuhuun vähän turhan reippaasti tuota matkaa, pelkkää neuletapaamista näin ajatellen, mitenkään väheksymättä kuitenkaan näiden (varmasti mukavien) tapahtumien arvoa.

Niin ja kissat saa kehuja niin että ropisee, täällä ne tyytävisinä kehräävät ja kiittävät taas saamastaan huomiosta. Lisää kuvia ei tipu vähään aikaan, rupee muuten kisseille nousemaan niin sanotusti pissi päähän, jos heitä liikaa hehkutetaan ;D.

Kamera ei tullut taaskaan tallille mukaan, mutta kävinpä äsken ihan teidän iloksenne nappaamassa vessassa yhden kuvan

Että tässä teille hieman esimakua siitä mitä on hevosharrastajan arkipäivä. Housut reiteä myöten likomärät, ja kun enimmät lumet olivat hieman sulaneet, paljastui alta housuihin  tarttunut ihana paskakerros. Paskakerros, joka on tietty tiukassa ku mikä. Ja kaikki mitä sain tallilla aikaseksi tänään, oli tavallisten tallihommien lisäksi n.viiden minuutin kentällä pyörähds. Johtuen siitä että taisteltiin Otuksen kanssa ensin n.20 minuuttia siitä että noustaanko hänen selkään vai ei, ja kun siellä selässä lopulta oltiin, rupesi Otusta pelottamaan se he****tin lumisade ja tuuli niiiiiin paljon, että.... Joten kun olimme kiertäneet kentän kerran (jonka jälkeen sinne ilmestyi myös aurausauto, jota piti myös vähän kummastella muutamalla hypyllä ja loikalla, jne.jne.), päätimme ihan yhteisestä sopimuksesta että haluamme pitää hevosen jalat, sekä minun takamukseni vielä toistaiseksi ehjinä, ja lähdimme takasin sisälle, ennen kuin olisin lentänyt nätillä kaarella alas satulasta, tai hevonen olisi riehuessaan telonut itsensä, tai meidät molemmat. Ja vielä talliin mennessämme, päätti Otus rankaista minua vielä oikein kunnolla, ja ensin meinas rynniä ovesta läpi, sitten naapuri ponin karsinaan, ja sen jälkeen vielä junttas ison etukavionsa tietty mun varpaiden päälle... Että olin ehkä hiukan kilisemässä kyllä sen kanssa... Kaikki jotka on joskus hevosen selässä käyneet, tietää miltä se tuntuu kun semmonen massa on jalkojen välissä ja jos sillä on reikä päässä, etkä saa sitä massaa liikkumaan yhtään minne tahtoisit, vaan se tekee ja menee just niinku huvittaa...Joskus tuntuu että jonki sortin reikä kai omassakin päässä ku vapaaehtosesti tällästä tekee, mutta osaa se Otus joskus olla sitten niiiiin ihanakin. Ne jotka tietää mistä puhun, tietää mistä puhun :).

 

Ja jottei tää nyt aiva turhaan oo mikään neuleblogi, niin voin kertoo että oon myös tehnyt niitä onnettomia yrityksiä. Sininen tekele, jonka esittelin vilaukselta viimeeksi, ei ole edistynyt yhtään, mutta sukkia on tulossa pukinkonttiin (joten niistä ei kuvia), ja sitten on tämä ikuisuusrojekti....

Moni varmaan tunnistaa kuvion, eli Fifiähän se. Poncho on tarkoitus siitä joskus tulla (Fifi2:sta mukaillen, eli suorakaide), mutta kertokaa hyvät ihmiset mulle, MIKSI, oi miksi, olen ikinä ostanut tuon väristä öklötyslankaa, saati ruvennut sitten vielä neulomaan siitä jotain minkä kuvio on noin ihana tehdä, ja olisi varmasti mukava päälläkin tuo... Luulen että tämän rojekti olisi jo (ainakin aikalailla) valmis, jos lanka olis enemmän joku oma väri... Kuten vaikka sininen, tai...sininen, tai....sininen....

Että tällästä tänä iltana, anteeks nyt vaan että asiaa tuli taas paljon enemmän kaikesta muusta kuin neulomisesta, mutta siinä nyt ei ole niin hirveästi mitään erikoista raportoitavaa :) Nyt tää lähtee kattoo BB:tä, ja ilmottelee taas joku päivä.

Niin ja kiitos kaikille kommentoijille ja muillekin lukijoille, näköjään täällä joku kuitenkin käy kun mittari on rullannu jo yli viidensadan.

 

Edit: Unohtui vielä eilen mainita, että jos joku blogissani vierailijoista on kenties vailla uutta puhelinta, niin täällä on myynnissä tämännäköinen kapistus

Lisätietoa saa kysymällä, ja laitanpa tuohon vielä tuon Nokian esittelysivunkin

http://www.nokia.fi/puhelimet/puhelinmallit/7380/

Eli tuolta pitäisi kyllä löytyä kaikki mahdolliset tiedot, joten jos jotakuta kiinnostaa, niin eikun kysymyksiä tulemaan :)

Nuhaista porukkaa löytyy tämän katon alta, siksi tännekin satuilu jäänyt kokonaan unholaan.. Ihme jos ei ole kissatkin kohta tässä räkätaudissa, sen verran sitkeesti tuntuu mussa ja ukossa tämä tauti istuvan.

Neulonnat on HIEMAN jääneet, mikähän siinä on että aina kun on joku määräaika millon pitäis olla valmista, ei se neulominen sillon innosta ei sitten tippaakaan?!??!Tämmöstä on tekeillä nyt

Ja tosiaan viikossa pitäis olla valmista, mutta pysyköön nyt vielä toistaiseksi salassa tämän langan tuleva käyttötarkoitus :) Jotain olen saanut valmiiksikin viime aikoina, mutta kuvia ei ole otettu, enkä jaksa nyt ruveta niitä napsimaan, joten näette ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tallille pitäis huomenna ehtiä, viimeksi käynyt viime viikon keskiviikkona, äääk, melkein viikko jo siitäkin.. Kipeenä ei vaan oikein jaksa innostaa lähteä erittäin vastahakoisen hevosen kanssa kuraiselle kentälle vesisateeseen rämpimään.. Kaikki jotka ovat jotakin tämänkaltaista joskus kokeneet, voivat myötäelää tuskassani.. Ei vaan, hauskaa hommaahan se on, kun vaan parantuis vähän nuo kelit, tuo vesisade kyllä riittäis jo meikäläiselle. Vois hevonenkii tykätä enemmän mun kanssa reenailla, jos se joskus selviäis siitä kuivin nahoin, ja puhtain jaloin..

Niin, kissoistahan mun piti vielä teille satuilla hieman. Eli Mikki-kissa kiittää ja kumartaa kaikkia kehuista, monet on sanoneet, että aivan kuin meidän kissa, joten ilmeisesti samankaltaisia löytyy tästä maasta paljon. Kaikista hauskin juttu oli, kun entinen työkaveri tuli meille ensimmäistä kertaa käymään, näki kissan ja huudahti että "meidän äitillä on ihan samannäkönen kissa!", ja heti perään että "sen nimi on Mikki"...En meinannut ensin uskoa korviani, ja kysyin moneen otteeseen että mikä sen nimi on, kaveri toisti ja toisti, ehkä noin neljä tai viisi kertaa, ja rupesi jo ilmiselvästi pitämään mua joko tyhmänä tai kuurona, kunnes sain järkytykseltäni kerrottua hänelle meidän kissan nimen.. Kyllä ollaan jälkeenpäin naurettu usein tälle tapahtumalle. Laitetaanpa tähän nyt vielä kuvia noista meidän pikku palleroisista.

Siinä Mikki yhdessä lempiasennoistaan, sillä on tapana vääntää itteensä mitä kummallisemmalle mutkalle. Mitä enemmän solmussa sitä parempi..

Tälläinen on sitten se toinen karvakerä mikä meiltä löytyy, Ocicat on rotu, ja Martta on neidin nimi. Martta on erittäin villi lapsi, koko ajan menossa, ja asiaa on PALJON. Joku joskus sanoikin näistä oceista että tämä on sellainen kissarotu, joka vastaa aina kun kysytään ja usein myös vaikkei kysytäkkään...:) Sopii myös Marsuun kuin nakutettu. Martan tulon jälkeen Mikkikin oppi uudestaan naukumaan, edellisen kissakaverin kuoltua, hän tuntui unohtaneen sen taidon kokonaan. Nyt meillä sitten kuunnellaan aamusta iltaan yhtä hentoa naukumista, ja yhtä äänekästä rääkymistä, ja arvatkaa huviksenne kumpi pitää kumpaa ääntä..

Jos jollain kokemusta oceista, niin arvaavat varmaan että tuosta pikku katista lähtee se korvia särkevä rääkyminen..:)

Siinä kaverukset ottaa lepiä.

Nyt tulikin kuvia ja tekstiäkin sitten oikein urakalla, katsellaanhan niitä neulomuksia sitten loppuviikosta. Täytyy muistaa ottaa joku päivä kamera tallillekin mukaan, niin saatte ihastella myös maailman mahtavinta pollea :) Nyt lähtee tämä mammakin ottamaan lepiä, jos vaikka heltyis yöllä tämä kurkkukipukin.

*toivossa on hyvä elää..*

Hei kaikille! Jonkin aikaa muiden blogeja lueskeltuani, päätin minäkin liittyä joukkoon.:)

Olen siis 21-vuotias nuori nainen Itä-Suomesta, päällimmäisenä kiinnostuksen kohteena tällä hetkellä käsityömaailma ja neuleet erityisesti. Kotoa löytyy kaksi "vauvaa", kissoja siis, ja yksi ukon köriläs. Päivisin käyn usein töissä, illat vietän joko kotosalla, tai tallilla vuokraheppaa hoidellen ja ratsastellen.

Blogini nimi muotoutuu lähinnä siitä, että tapaan aloittaa usein kovin innokkaana jotain uutta neulottavaa, jokin menee pieleen, korjaan kerran, korjaan toisen kerran, jne. kunnes en enää jaksa, ja aloitan taas jotain uutta. Tämän vuoksi valmista syntyy harvoin, mutta kuvia tykkään itse katsella, joten jos niitä ei valmiista töistä tänne usein tule, niin yritän ainakin jonkun kuvan aina sinne tänne muista laittaa. Eläinrakkaasta luonteenlaadustani johtuen kuvia tullaan näkemään myös elukoista, mutta pääasiassa tarkoitus olisi satuilla käsitöiden ihmeellisestä maailmasta.

Että sellaista nyt näin aluksi, olisi mukavaa kuulla myös kommentteja, jos tänne joku eksyy joskus lueskelemaan. Tosin tuntuu että jos pelkästään käsityö-aiheisia blogeja on netti niin pullollaan, että mistä ihmeestä niihin kaikkiin niitä lukijoita riittää?!?!

Ja kokeillaanpa laittaa nyt yksi kuva jo tähän ensimmäiseen otteeseen...

 

nyt jos laitan laskurin tähän tekstiin, niin toimiiko se jatkossakin?!?*tyhmä ei aina voi ymmärtää*...

 

edit: Laskuri tuntuu toimivan myös tuossa, nyt näyttää 19. Ziina: koitin kyllä tuota että laittaisin sen siihen vapaamuotoiseen laatikkoon (&kokeilin myös niitä kahta muuta vaihtoehtoa), mutta eipä vaan toiminut, ei tullut näkyviin kuin se teksti..tai koodi, tai miksi sitä nyt oikealla nimellä kutsutaankaan..Ja Mikki-herra kiittää kehuista, lisää kuvia hänestä ja Martta-neidistä tulette varmasti näkemään piakkoin.

edit2: Älysin juuri että myös sen laatikko-jutun voi tehdä siinä "koodinäkymässä", ja nyt sain kun sainkin sen laskurin tuonne yläkulmaan "laatikkoon", Kiitos Ziina, olit siis aivan oikeassa.